Viides jakso. Ei mitään sanottavaa.

Raskaana ollessaan Raija söi paljon, mutta teki paljon kasvisruokaa. "Liha on liian rafkafta minulle", hän mongertaa Samuelille suu täpötäynnä salaattia. Samuel oli syvästi perehtynyt Raamatun saloihin eikä kuunnellut.

Vaikka elämä olikin rauhallista, Seania (tai hänen haamuaan) vaivasi jokin, eikä hän edes käynyt ruokavarastolla! Tyhjä ääni kaikui joka yö kivitalossa, mutta ei se ketään haitannut. Näistä simeistä oli tullut hyvin kummallisia, jos aaveetkaan eivät enää pelota.

Samuel korjasi satoa kasvimaalta, mutta se näytti jäävän hyvin mitättömäksi. "Ei näistä ruokaa saa.. pitää yrittää myydä", Samuel puhisi itsekseen. Suurin osa kasveista oli kuolleita, koska niitä ei ollut ehditty hoitaa. Niinpä rahaa sai vain vähän.

Matti kasvoi lyttynenäiseksi taaperoksi, jonka luonnetta en muista. Raija näytti iloiselta, kun vauva-ikä on ohi... mutta taaperot ovat vielä rasittavampia. Miten kukaan voi olla iloinen siitä syystä?

Raija alkoi synnyttää kasvimaalla, kun sadonkorjuu oli vielä kesken. "Aaargh! Matti oli paljon helpompi synnyttää! Aauh!!" Raija huusi, ja hänen äänensä jäi roikkumaan ilmaan, mutta peittyi pian Samuelin huutoihin. "Synnytä nyt! Se on sitten nopeammin ohi!" Samuel kiljui, aivan kuin Raija pystyisi säätelemään synnytyksen nopeutta.

Erityisen kivuliasta synnytystä seurasi pikkuinen Elisa-tyttö, jolla oli tummahko tukka ja harmaat silmät. "Kaunis tyttö", Raija sanoi hiljaa, mutta olisi mieluummin synnyttänyt pojan. Matti kun ei voisi periä taloa, se oli kunniakysymys, ja Raijan olisi pakko saada poika, koska muulloin Matin olisi jatkettava sukua, eikä poika tuntunut olevan siihen sopivaa ainestakaan.

Matti kasvoi pojaksi, jolla oli ikäiselleen pojalle pitkät hiukset. Nyt hänet voitaisiin lähettää samaan kouluun, jossa Samuel oli opiskellut lapsena. Sitten, kun hän osaisi lukea, hän voisi lukea raamattua tulevaa luostarielämäänsä varten. Matti oli hiljainen, eikä varmaan olisi sopiva jatkamaan sukuakaan. Onneksi hän ei ehkä jatkakaan...

Samuel lukitsi Raijan vahingossa ulos, mutta hän ehti hätiin. "Tämä oli minun virheeni, älä vie häntä, ethän?" Samuel pyysi, ja sai ihmeekseen Viikatemieheltä myöntävän vastauksen. "Oli tämä vähän minunkin virheeni", se rohisi selittämättömästi ja häipyi ja jätti Samuelin kummastelemaan.

"Kiitos tuhannesti, en tiennyt että Kuolemaa pystyisi ketään vastustamaan", Raija kiitti runollisesti. "Eikun minun syynihän se oli, sinun kuuluu vihata minua", Samuel vakuutti. "Ei, ei, se oli sinun virheesi, mutta sinun ansiotasi on myös, että minä pelastuin." Raija vastaa.

Raija oli taas raskaana, ja hän päätti syödä tarujen juustokakkua, joka toisi kuulemma kaksoset. "Jos ainakin toinen olisi poika..", hän mietti. Silloinhan se poika voisi periä talon Matin mennessä luostariin. Kakkulautanen hupeni hupenemistaan Raijan ahmiessa kakkua, joka oli hänen mielestään erityisen hyvää.

Olihan sitten Elisankin aika kasvaa taaperoksi, miten hänen silmänsä näyttivätkäänt noin itämaisilta? Raijakin näytti yllättyneeltä, vaikka häneltä ne silmät varmaan olivatkin. Elisankaan horoskooppia en muista, dementia iski jo.

Kun raskaus näkyi jo kunnolla, ei Raijalla ollut muuta puettavaa kuin typerät housut ja itämaalaistyyppinen kietaisupaita. "Nyt ei parane liikkua ulkona, ei todellakaan, hellan ja kehdon ääressä minä pysyn", Raija mietti häpeissään.

Matti toi koulusta jonkun erikoisen, nimittäin Sharlene-tädin! Ihme opit siellä luostarissa, kun eivät vanhenekaan, Matti mietti. Sharlenehan näytti ihan samalta kuin sinäkin päivänä, jolloin luostarista oltiin tultu häntä ja Sakaria hakemaan! Sharlene häipyikin melkein saman tien, päivittäiselle rukoukselle. Ihme oppeja sielläkin.

Mattikin siirtyi lukemaan Raamattua. "1. Joh. 4:2, Tästä te te tunnette Jumalan hengen..", Matti supisi lukiessaan.

Kesken rauhaisan kokkaustuokion Raija alkaa synnyttää. "IAAAAAGGHH! AUTTAKAA! SATTUU NIIN PAA-AA-AHH-AALLJOONNNGH! AUTTAKAAAA!" Raija huusi synnytyskipujen repiessä hänen vatsaansa. "Äiti, äiti, muista 1. Moos. 3:16, 'Naiselle hän sanoi: Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat, ja kivulla sinä olet synnyttävä lapsesi.' - tämä on perisynnin syytä, ja me kärsimme sen, joten sinun ei kuulu valittaa!" Matti sanoi lukien raamattuaan. Raija kiljuisi mielellään Matillekin, mutta ei kivuiltaan ehtinyt.

Kaksoset! Hurmaava tyttö ja suloinen poika saivat nimikseen Mikael ja Mikaela. "Voi kun olet suloinen pikku perijä", Raija lepertelee Mikaelille, joka lepää hänen käsivarsillaan. Mikaela laskettiin tylysti maalattialle, kun ei ollut ketään ottamassa häntä vastaan. Matti luki yhä Raamattua.

Tyhjäraitin talo laajennettiin tällaiseksi, lapset saivat mennä yläkertaan, tai ainakin osa heistä, ja aikuiset jäivät alakertaan. Pihalla oli myös kana-aitaus, lasten huveiksi, mutta ei niistä perhe paljon hyötynyt.

Sitten oli Elisan vuoro kasvaa lapseksi, melko nätiksi sellaiseksi, mutta mistä nuo mustat hiukset tulivat? Vanhemmat olivat kummatkin ruskeaverikköjä, eikä kukaan isovanhemmistakaan tainnut olla mustatukkainen... Outo juttu, mutta ei Samuelilla ollut aikaa epäillä rakasta Raijaansa.

Yllättäen Mikaelkin kasvoi taaperoksi, ...  - pirullista, en muista hänenkään luonnettaan -  musta tukka, itämaalaistyyppiset silmät niinkuin siskollaan. "Oletpa suloinen pieni Mikael", Raija hyssyttää.

Ja se, että Mikael kasvoi, tarkoitti myös sitä, että Mikaela kasvoi - suloiseksi ruskeaveriköksi niinkuin äitinsä. "Toivottavasti sinulle löydetään hyvä mies", Raija miettii itsekseen.

Raija. Raskaana. Taas?! Mitä tämä oikein tarkoittaa? Viides lapsi tulossa, talo tulee ahtaaksi. "Kunpa ei vaan taas kaksosia...", Raija pohtii. "Nämäkin vievät hermoni."

"No niin, Mattiseni, nyt olet tarpeeksi vanha ja pääset jo luostariin", Samuel kehaisee Matin kasvettua nuoreksi. "Tätä olen odottanut koko ikäni, kautta 2. Kor. 7:11!" Matti riemuitsee. (Minulla ei ole sitten harmainta aavistustakaan, mikä tuo raamatun lainaus on...)

"Raija, olen huomannut, että tämän talon perustukset ovat uhkaavasti mätänemässä, ja kohta talo romahtaa altamme jos vielä tänne jäämme", Samuel kertoo Matin lähdön jälkeen. "Saatamme voida myydä tämän talon vielä jollekulle hyväuskoiselle", Raija miettii. Ja niin he lähtivät, ja muuttivat keskustaan.