Seitsemäs jakso. Ei mitään sanottavaa.

Taloon syttyi valtava tulipalo, kun Elisa taas yritti tehdä nälkäänsä ruokaa. Kukaan ei yrittänyt tehdä mitään, kaikki vain kiljuivat hädissään.

Niin monta perheenjäsentä oli tulen ympärillä kiljumassa, ettei kukaan pitänyt tarkkaa lukua siitä, kuka kiljui pelkkää kauhistusta ja kuka polttelua tai tuskaa. Ainakin Raija ja Mikael kuolivat tuleen, sanoivat.

Tulipalo syttyi juuri Frankien syntymäpäivänä, joten hänet nähtiin viimeisen kerran lapsena tulipalossa. Hänkin taisi kuolla siinä, kukaan ei ollut varma, eikä edes tuhkia löydetty.

Jonkin ajan jälkeen tulipalosta Elisan vatsaa alkoi kouristella pahasti. "Sattuuu! Nytkö se syntyy! Sattuu!" Elisa huusi. Henkiinjäänyt Mikaela herää huutoihin. "Elisa, mitä tapahtuu? Sattuuko sinuun? Tarvitsetko puoskaria?" hän kyseli.

Elisa synnytti kauniin pojan, Luukaksen. "Auh, se sattui aivan kuin olisin pusertanut ulos myllynkiven", Elisa ajatteli ääneen. "Saitko sinä myllynkiven?" ymmärtämätön Mikaela kysyi.

Elisa ei osannut hoitaa lapsia, ja hänen omatkin tarpeensa jäivät retuperälle. "Ole sinä vauva nyt hiljaa, pää särkee!" Elisa tiuski nälkää huutavalle lapselleen. "Hyvä että hän on noin äkäinen, tarvitsemme kaiken uskottavuuden että Luukas olisi muka Raijan lapsi", Samuel mietti itsekseen.

Elisa kävi useasti murehtimassa tyhjää alakertaa, jossa oli melkein pelkkää tuhkaa. "Tänne äiti ja veljet kuolivat... se oli minun syytäni, jos en olisi laittanut ruokaa niin...", Elisa tuskastui.

Eräänä iltana Mikaela tunsi kummaa nipistelyä itsessään ja otti ja kasvoi nuoreksi! Hieman kulmikasleukainen kaunotar haluaa paljon ystäviä ja tavoittelee suosiota.

Sydämellinen tyttö oli aivan äitinsä näköinen ja leikitti Luukasta kovasti. Hän sai Luukaksen usein hyvälle tuulelle ja rauhoitti tämän itkun minuuteissa. Eikä Elisa edes tullut kateelliseksi, kun Luukas nauraa kihersi aina vain Mikaelan jutuille ja huusi äitinsä sylissä.

Elisa näki usein painajaisia suuresta tulipalosta, ja näki äitinsä vajoavan tuleen uudestaan ja uudestaan. "Äiti, äiti, tule takaisin, enkö nää sinua enää koskaan", Elisa nyyhkytti kenenkään kuulematta.

Suru ja vastoinkäymiset muuttivat Samuelia, ja hänen kasvoiltaan löytyi paljon ryppyjä ja kuoppia, ja hänen äänensäkin oli väsymyksestä käheä. "Täytyy yrittää löytää miehet tyttärille... täytyy.." hän kähisi itsekseen.

Samuel meni jututtamaan simtownilaisen tavernan pitäjää, mutta mies ei paljoa kiinnostunut Samuelin tyttäristä, vaikka Samuel kuinka suostutteli ja yritti lahjoa hyvillä myötäjäisillä. "Ei sittenkään, tuollaista nenää en sukuuni halua!" Samuel mietti ja poistui tavernasta.

Samuel vajosi epätoivoon ja meni etsimään sopivaa sulhasehdokasta LUOSTARISTA. "Toivottavasti täällä on muitakin kuin nunnia", hän ajatteli itsekseen, "mutta täältä voisi löytyä mukava ja uskollinen mies...", Samuel jatkoi ajatteluaan.

Kaikkien naisten keskeltä löytyikin mies, joka ilmoitti olevansa mekaanisesti ja loogisesti lahjakas, hyvässä kunnossa, tuntevansa ruoanlaiton salat ja... Vähempikin olisi jo vakuuttanut Samuelin, ja hän kuunteli innostuneena. Kunnes hän huomasi...

...erikoisesti pukeutuneen, selvästi ulkomaalaisen ja rikkaan miehen, jonka Samuel uskoi voivansa harhauttaa, koska tällä ei todennäköisesti ollut käsitystä paikallisista yhteiskuntaluokista. "Taidatte olla uusi tässä maassa, no, minä kerron teille, että minulla on kaksi kaunista tytärtä jotka kummatkin toivovat pääsevänsä kaltaisenne miehen kanssa naimisiin, ja täällä perinteisiin kuuluu mennä naimisiin nopeasti, joten te varmaan olettekin kiinnostunut..." Samuel pajatti muka ystävällisesti, ja mies osoitti ymmärtävänsä ja olevansa kiinnostunut. Samuel sai mieheltä yhteystietoja, joihin voi lähettää kirjeen sopivaan aikaan.

"Mikaela, löysin erään rikkaan, ulkomaalaisen miehen joka olisi kiinnostunut menemään naimisiin kanssasi...", Samuel kertoo Mikaelalle. "Mikaelan? Miksei minun kanssani?" Elisa kysyy hämmennyksen ja katkeruuden sekaisella äänellä. "Koska en usko, että kukaan mies haluaisi häväistyn naisen", Samuel toteaa ilkeästi. "Isä, en minä ehkä halua sellaisen ulkomaalaisen kanssa naimisiin, ja eikö Luukaksen pitänyt olla äidin lapsi, joten anna Elisan yrittää", Mikael sovittelee kiltisti. "Hyvä on, hän saa itse katsoa kumman teistä haluaa", Samuel sanoo. Mitähän elämä tuo tytöille tullessaan?