Aargh. Vasta neljä (viidennen kuvat ovat valmiina) osaa tehtynä, ja olen jo näin pitkällä... En kamalasti ota kuvia, eikä pelini ole kamalan mielenkiintoista, mutta lupaan venyttää mielikuvitukseni äärimmilleen ja tehdä jatkossa pelistä mielenkiintoisempaa. Toivottavasti onnistun...

 

Nyt Samuel oli jo melkein naimaiässä, joten hän päätti etsiä itselleen puolisoa jo varhain. Samuel kutsui paikalle kiertelijänaisen, joka sai tienestinsä etsimällä aviottomille simeille puolisoita. "Haluaisin vastuullisen naisen, mutta hän ei saa olla mikään siveyden sipuli.. En halua talooni naista, joka vain siivoaa eikä ole ollenkaan puolisolleen mieliksi", Samuel toivoi ja latoi suuren osan perheen rahavaroista vanhuksen käteen.

"Tarkoitin ehkä hiukan nuorempaa... eihän tuo voi enää synnyttää lapsiakaan. Niin, en myöskään halua vaimoa, joka vain makaa vuoteessa sairaana päästämättä minua siihen!" Samuel hämmentyi kun ennustajaeukon kristallipallo toi paikalle vanhan naisen, joka valitti selkäänsä hyvin kuuluvasti. "Jospa kokeillaan uudelleen..."

Seuraavaksi vanhus toi paikalle HOUSUIHIN PUKEUTUNEEN LYHYTTUKKAISEN naisen, mutta koska Samuel oli epätoivoinen, hän päätti yrittää. Kai tuosta voisi saada hiukan siveämmän näköisen pienellä muokkauksella, hän mietti. Samuel pääsi hyvin pitkälle, mutta nainen häipyi tiehensä jättämättä itsestään mitään, jonka perusteella Samuel olisi voinut kirjoittaa hänelle.

"Ei, ei, ei ja vielä kerran ei! Hänelläkin on housut! Etkö sinä nyt vanha nainen tajua, että tuo ei ole siveellistä?" Samuel sadatteli ennustajalle. "Mutta sinähän sanoit, ettet halua..." vanhus aloitti. "Argh! Hae minulle nyt vain jokin nainen, joka voi saada lapsia ja on halukas menemään naimisiin kanssani ja joka ei pue housuja!" Samuel sanoi, painottaen jokaista kohtaa, joissa hän kertoi siitä, minkälaisen morsiamen hän halusi.

"Oletko nyt tyytyväinen? Tukkaa on ja hamekin, eikä ikää löydy paljon", eukko esitteli seuraavaa ehdokasta. "M-mutta hänellähän on liian lyhyt tukka, etkö näe, ja katso nyt tuota kaulaakin.." Samuel sanoi, mutta vanhus poistui, kun ei nuorelle miehelle näyttänyt mikään kelpaavan. "Minä yritän!" Samuel huusi avuttomana eukon perään, mutta ei. Joten hänen täytyi yrittää.

Nainen kuitenkin torjui äänekkäästi kaiken, mitä Samuel yritti. "Mitä sinä oikein puhut! Minä en aio harjoittaa mitään sopimatonta kenenkään kanssa, jollen ole sen kenen kanssa naimisissa!" Nainen kivahti. "No mutta miten sinä sitten pääset naimisiin?" Samuel kysyi. Naisen ilme kuitenkin puhui puolestaan, ja hänkin lähti pois. Samuel-raukka.

Kun torillakin kaikki naiset vain etoivat Samuelia, hän päätteli, että vika oli hänessä, eikä naisissa, ja hän joi vaivihkaa nestettä, jonka kerrottiin saavan sim kiinnostumaan vastakkaisesta sukupuolesta huolimatta sen vioista tai hyveistä. Juoma oli kai tarkoitettu niille, jotka tekivät syntiä eli pitivät omasta sukupuolestaan enemmän, mutta nyt Samuel joi sitä, vaikka ei hänellä ollutkaan sensuuntaisia ongelmia.

Kylältä löytyikin sitten kaunis neito, jonka nimi on erikoinen. "Raija... nimesi on yhtä kaunis kuin sinäkin, ja kauneudestasi minä sokaistun", Samuel kuiskasi Raijan korvaan romanttisesti ajatellen samalla, että onpas ruma ja outo nimi ja neidon oli pakko olla ulkomailta, eihän kukaan sellaista nimeä antaisi... Mutta Raijaan Samuelin kuiskauksen upposivat, ja hän lupasi kirjoittaa Samuelille, mutta vain kirjoittaa. Samuel pettyi vähän, mutta eikö se olekin alku, onhan?

Kyllä nyt olisi äidin kokkaustaidoille käyttöä.. Tulipaloja syttyi koko ajan, ja lopulta Samuel kielsi Seaniakaan tekemästä ruokaa tulella, eikä edes itse uskaltautunut siihen. "Mitä me tehdään, mitä me tehdään! Apua! Me kuollaan!" Sean huusi täyttä kurkkua. Samuel puolestaan hoki: "Märkiä riepuja, märkiä riepuja, märkiä riepuja, märkiä riepuja! Antakaa märkiä riepuja!" Seuraavat kuukaudet sitten nukuttiikin ilman kunnon lakanoita, välillä peittojakaan.

Samuel yritti kylvää jotain routaiseen maahan, mutta alkeellinen kuokka kohtasi vain kiviä, sitten kiviä, ja soraa, vielä kiviä. "Eihän tässä kasva mikään!" Samuel puuskahti, mutta silti jossain kevään vaiheessa erään lämpimän Uuden Maan(Amerikka) hedelmää alkoi versoa maasta.

Mutta sitten tapahtui taas jotain kamalaa. Eräs luostarin nainen tuli, ja haki Sakarin ja Sharlenen pois! Hän sanoi, että lapset eivät olleet käyneet vähään aikaan kirkon koulussa, ja jos täällä kasvatettiin heistä niin pakanallisia, vaikka he olivat koulussa olleet lahjakkaita, kirkko ottaisi lapset pois ja kasvattaisi heistä kunnon kristittyjä luostariin. He lähtivät isoveljiensä pyynnöistä mukisematta, "kohti parempaa elämää" mutta ei tainnut siitäkään tulla paljon parempaa elämää, kun heidät kahlittiin luostarin lastenkotiin ja sieltä tulevaisuudessa luostariin. Sakarille se ainakin merkitsi tilaisuuksien menettämistä, mutta tuskinpa Sharlenenkaan naittaminen olisi helppoa ollut.

Vaikka Samuel antoikin pikkusisarustensa lähteä, hän oli murheen murtama. "Miten saatoin antaa heidän olla menemättä kouluun! Jumala rankaisee minua jostakin, mitä pahaa olen tehnyt?!" Samuel huusi yksinäisyyttään. Sean ei osoittanut mitenkään menettäneensä jotain, mutta hänkin oli epätavallisen hiljainen, ja se oli vain yksi reitti, mitä kautta suru purkautui.

Ja yksi tapa, jolla Sean menetystään osoitti, oli syömättömyys. Pian viikatemies tulikin hakemaan Seanin sinne, jossa oli rauhaa ja ruokaa, mutta Seanin oli jätettävä ruumiinsa tälle puolelle. Voi Samuelia, hän ei ollut paikalla, mutta kun hän tuli kasvimaalta, hän kohtasi jotain kamalaa... Jotain, mitä kukaan ei halua kohdata.

Marja kävi kamalassa, pakanallisessa ja siveettömässä asussaan vilkaisemassa paikkoja tuonpuoleisesta, joka oli aika kummallista, kun hän vain tuli haudastaan ja katosi. Ehkä hän halusi vilkaista, olisiko hänen haudallaan uusia kukkia - ja lähteä pettyneenä pois. Tai sitten hän vain kävi katsomassa ilman parempaa syytä. Kuka tietää.

Ja sitten - eräänä päivänä - Samuel tajusi, että hän oli yksin. Täydellisen yksin, lukuunottamatta Raijaa jossain päin kaupunkia. Mutta talo oli hänen. Lampi oli hänen. Tavarat olivat hänen. Ja kaikkein tärkein; rahat olivat hänen. Samuel tiesi, että hänellä oli täysi valta, vaikkapa kuljetuttaa kaikki tavarat ja talo viimeistä lautaa myöten mereen, jos raha riittäisi, tai kaivaa äidin ruumis ylös. Sitä hän ei kylläkään tekisi, mutta ..

Ajatus vahvistui enemmän, kun Samuel kasvoi aikuiseksi. Aika hyvännäköinen, ei paha tietenkään... ja vapaa menemään naimisiin tai töihin! Samuel päätti kirjoittaa Raijalle, kun viime kirjeestä oli kulunut aikaa. Raija oli tuolloin lähettänyt hänelle lyhyet surunvalittelut pikkusisarusten ja Seanin puolesta, mutta sanonut lähtevänsä setänsä kanssa purjehtimaan. "Toivottavasti Raija on tullut takaisin", Samuel ajatteli.

Vastausta kirjeeseen odotellessaan Samuel purki pari seinää ja teki tuvasta tilavamman. Nyt se käsitti kaksi huonetta, ja ulkohuussi oli pihalla, mutta tilaa oli paljon enemmän kuin Samuelin lapsuudessa. Hän ei vieläkään uskaltanut tehdä ruokaa tulella, mutta voileivät eivät vaatineet tulta, joten Samuel söi pääasiassa niitä. Eräänä päivänä tuli Raijan vastaus, että hän voisi tulla Samuelin luokse heti seuraavalla laivalla, ja että he näkisivät ihan muutaman päivän sisällä. "Kaksi tahi kolme päivää", oli kirjeessä lukenut.

Samuel pyysi Raijaa vaimokseen heti siltä istumalta, kun he olivat syöneet vähän voileipää. "Raija, tuletko vaimokseni?" Samuel kysyi. "Voi mielelläni, setäni olisi naittanut minut yhdelle Uuden Maan uudisraivaajista, jos sinä et olisi juuri kysynyt tuota! Sinusta pidänkin enemmän. Haluaisin muuten nähdä makuuhuoneesikin.. kun olen nähnyt pelkän tämän porstuan.." Raija sanoi, viimeisen lauseen huomattavasti hiljempaa kuin kaksi edellistä.

Vaikka Samuelin epäonni kääntyikin yhtäkkiä onneen ja omaan vaimoon, Joonas-haamua, Samuelin isäpuolta, näytti vaivaavan jokin. Onkohan se Seanin kuolema vai joku menneen elämän muisto?

Ainakaan haamu ei häirinnyt Samuelia tai Raijaa, jotka nukkuivat hääyönsä jälkeen onnellisina. Huomasinkin, että he olivat neitsyitä tuohon yöhän saakka, Samuelilla ei ollut ollut kunnolla muita. Raija piti hyvin paljon Samuelin makuuhuoneesta, vaikka huomio kiinnittyikin sen jälkeen paljolti Samueliin.

Ja tulihan siitä jotakin seuraamuksia, kuten Raija kylpyyn mennessään huomasi. "Olen raskaana! Tuntuupas mukavalta... vaikka tulen olemaan ehkä aika painava. Jaksaakohan Samuel enää nostaa minua? Entä kestääkö sänky? - olivat Raijan ensimmäisiä ajatuksia raskaudesta. Hän pukeutui jostain syystä siniseen housupyjamaan, mutta ei se pyjamana haittaakaan, kunhan ei kuljeta housuissa pitkin tienvarsia.

Mitäh? Synnytys tuli paaljon paljon pikemmin kuin Raija luuli! P-poika oli .. MATTI LEPPÄNEN! Hänellä oli äitinsä sukunimi! Ah tätä häpeää! Matti täytyy lähettää luostariin kun hän on nuori! "En minä tätä näin pian odottanut", Raija nieleksi, "Eihän se edes sattunut niin paljon kuin luulin.." vaikka hän juuri olikin kiljunut niin, että talo oli soinut, ja pelästyttänyt leikkivät lapset tieltä sekä varikset pesistään.

Pariskunta otti tästä oppia. Vihkivala vannottiin kasvimaalla. "Tahdon", Raija sanoi hätäisesti, mutta Samuel tahtoi väen väkisin käydä läpi kaiken, mitä vihkivalassa puhutaan, ja vielä sen vastustamiskohdankin, vaikka ketään ei ollut vastustamassa... Mutta lopulta Raijasta tuli Raija Kingsley, ja tulevista lapsista tulisi Samuelintyttäriä- ja poikia.