Ei tästäkään mitään sanottavaa.

Viimein Samuel sai suurella rahalla ostettua keskustasta hienon talon, jossa oli suuri alakerta keittiöineen, uuneineen ja ruokapöytineen, sekä makuuhuone Raijalle ja Samuelille oma makuuhuone, yläkerta lapsille ja kokonaan erillinen rakennus peseytymiselle ja vessassakäynnille. Pihalla oli jopa hevoskärryt!

Raijalle tuli välillä niitä ennenaikaisia supistuksia, joita hän luuli vain vauvan potkuiksi. "Auh! Todellinen sotilas tästä.. au-au-au!"

Samuel kävi ostamassa puoskarilta joitain yrttejä, jotka voisivat auttaa Raijaa kivuissa. "Nämä olivat hyvin kalliita, toivottavasti ne toimivat.. Pitääköhän nämä laittaa teehen tai johonkin? Piru kun en kysynyt..." Samuel miettii itsekseen.

Jos yrtit jotain tekivät, ne aikaistivat synnytystä. "AAAH! AUTTAKAA!" Raija huusi tapansa mukaan, mutta hän ei huutanut niin paljon kuin yleensä, koska hän mietti, oliko soveliasta synnyttää ulkona. Raija synnytti pojan nimeltään Frank, vaikkakin kaikki kutsuivat häntä Frankieksi, ja tässä ei ole kuvaa hänestä. (Oikeasti vauvan nimi oli Frankie, mutta tajusin sen vasta liian myöhään)

Mikael ja Mikaela kasvoivat lapsiksi. Mikaela näytti hyvin nätiltä, mutta Mikaelin silmät ja olemattomat poskipäät näyttivät kerrassaan niin typeriltä, että Samuel pelkäsi pojan jäävän naimattomaksi moisen rumuuden takia.

Uuden talon ostoon oli uponnut sen verran rahaa, että Samuel etsi käsiinsä kiertokirjeen ja haki siitä ilmoitusta, jossa sanottaisiin jotain töistä. Loppujen lopuksi hän päätyi tuon samaisen viikkokirjeen kirjoittajaksi.

Frankie kasvoi veljensä näköiseksi aktiiviseksi taaperoksi, jonka luonnetta en muista.. Hänellä oli kehto alakerrassa, että vanhemmat pääsivät häntä nopeammin hoivaamaan.

Kasvamisten aikaa, kun Elisa kasvoi nuoreksi. Tämä nuori kaunokainen valaistui nautinnon etsimiseen, ja hänellä oli kaunis mekko, jossa oli pitkät hihat, sekä kauniit, kiharat mustat hiukset. Mistähän nekin ovat peräisin..

Elisa ohjasti heti hevoset kaupungille, nimittäin tuohon taustalla näkyvään rakennusten sommitelmaan, hän toivoi tapaavansa siellä ihmisiä, koska kenelläkään ei ollut aikaa hänelle, kun hän oli ollut lapsi.

Eräs Aaron - niminen nuorukainen kertoi Elisalle, että hän on erittäin kaunis ja hänen harmaat silmänsä heijastuivat taivaasta. Elisa oli imarreltu. "Nähdäänkö täällä sitten joskus?" Aaron kysyi ja lähti pois. Elisa tyrmistyi tuollaisesta äkkilähdöstä.

Elisa törmäsi matkalla kotiin pelottavaan vampyyriin, ja hän yritti puhua itsensä pois hankaluuksista. "Minä olen köyhyydessä kasvatettu, huono veri, hyvin huono veri, tuolla majatalon puolella on parempaa, mene sinne, siellä on hyviä naisia ja miehiä jotka ovat eläneet yltäkylläisyydessä, heillä on hyvää verta", Elisa paapatti hermostuksissaan. "Kerro jotain uutta", vampyyri sähähti ja avasi suunsa uhkaavasti. "E-eikun oikeasti!" Elisa sanoi nopeasti ja räpytteli silmiään, 'joista taivas heijastuu'.

Kuin ihmeen kaupalla Elisa sai kuin saikin vampyyrin puremaan jotakuta muuta kuin häntä itseään, ja hän luikki paikalta nopeasti pois haluamatta edes katsoa, mitä tapahtui. Muut simit vaikuttivat oudon välinpitämättömiltä verrattuna siihen, mitä vampyyri oikein teki.

Seuraavana päivänä Elisa lähti etsimään Aaronia, kun oli tähän korviaan myöten rakastunut. Etsimisessä menikin sitten hyvin kauan..

Lopulta Aaron löytyikin, ja hän suuteli Elisaa oikein innokkaasti. "Lopeta Aaron, kätesi menevät kielletyille alueille", Elisa torui. "Ei se haittaa.. olen rakastunut", Aaron kuiskasi, eikä itsekään tiennyt, oliko se totta.

Aaron johdatti Elisan majatalon yläkertaan, josta löytyi sopivasti kahden hengen sän... Hei - hetkinen!

Seis! SEIS!

"Aaron-kulta... mihin sinä menet?" Elisa kysyi avuttomana. "Minulla on vähän muita asioita hoidettavana." Aaron vastasi, aivan kuin hän ja Elisa olisivat juuri juoneet teetä. "Nähdäänkö me..." Elisa aloitti, mutta Aaron pamautti oven kiinni perässään.

Söikö Elisa sitten suruunsa vai jostain muista syistä, sitä ei kukaan tiennyt... "Voi Aaron, miten saatoit jättää minut niin, juuri kun olit minut pilannut?" Elisa nyyhkii itsekseen.

Pilannut, juuri niin. Elisa oli raskaana! "Tuossa iässä! Nyt et lähde mihinkään, nyt pysyt täällä, niin että voimme väittää lasta omakseni! Mitä sinä oikein ajattelit?" Raija huusi Elisalle. Elisa oli kauhuissaan. Olenko minä nyt yhtä paha kuin Marja-isoäiti, Elisa mietti järkyttyneenä.

Joonas-haamu saapui huutamaan siitä, että hänen ja Marjan sänkyä ei enää ollut, vaan tilalla oli jokin vaivainen pylvässänky.

Joonaskin ilmaisee tyytymättömyytensä Elisaan. "En minä tarkoittanut mitään, minä olin rakastunut!" Elisa puolustelee itseään, mutta turhaan. Joonas vainoaa häntä kauan.